maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hokkaidon huvitukset

Tuijottelen takkatuleen. Ulkona sataa vettä ja sveitsiläinen illallinen on valmistumassa. Osalllistuin sen tekemiseen kuten jo lähes maisteritason saavuttaneen porkkananpilkkojan kuulukin eli pilkoin porkkanat ja tein salaatin. Salaattikastike on valmistettu Nickin salaisen reseptin mukaan raskaan valkosipuliseksi majoneesiksi, ripauksella w-kastiketta ja anjovisöljyä ja niin on maukkasta että vie kielen mennessään.

Olin 10 päivää Hokkaidolla ja päästiin maistamaan kuuluisaa Hokkaidon kevyttä pakkasputikkaa. Olihan maukasta, mmmh. Lähdettiin viiden hengen porukalla autoilemaan pari viikkoa sitten aamuvarhaisella niin etten ollut nukkunut silmäystäkään byebye-karaokebileiden jälkeen ja olinkin aika viihdytttävää matkaseuraa koko seuraavan vuorokauden. Nukuin lähinnä 19h lauttamatkan ja autoilut siihen päälle. Lautan onsenin kautta uudestisyntyminen ja kohti Furanon Prince-hotellia. Vieläkin uni maistui ja nukuin parhaassa sängyssä aikapäiviin. Ihankuin prinsessa. Peitto ei hiostanut eikä jouset tuntuneet patjan läpi. Tilaa oli pynsätä ympäriinsä ja aah kun tuli aamupalan aika. Aivan fiiliksissä tankkasin japsioutouksia ja herkkukroissantteja.

Sinkkutuoleja ja mukavia hiihtoja.
Tomamussa, allekirjoitettuaan rinneyhtiölle vapautuksen vahingon sattuessa, saa vapaalaskijan-liivin ja sit on pro ja saa hiihtää rinteiden ulkopuolella.
Komeet tornihotellit.
Lumivyöryaitoja hypellen. Ite jänistin, kun olin satavarma että lähtis hyppelyt jaloista ja tuhoutuisin tielle.
Tyhjää tälläkin parkkipaikalla. ps. sinne ei saa hiihtää peräkkäin.
Herkkusieni
Hyppelyt
Rentoutushuone. Sinne vaan tatamille pitkilleen ja pikku nokoset hiihtojen välissä.
Upeeta
Kierrettiin muutamia hiihtokeskuksia Hokkaidolla ja etsittiin uusia "salaisuuksia". Parhaat lumet saatiin neljäntenä laskupäivänä. Eipä ollut kilpailua niistä lumista. Hiihto oli mahtavaa ja ison hymyn sain jakaa kavereiden kanssa. Onhan potentiaalia näilläkin nyppylöillä ja ihana olisi tulla takaisin tammikuun lumiseen aikaan, silloin kun taivasta ei näy ja hiihtäjän suusta kuuluu jihaa jos ei ole suu täynnä lunta. Nisekossa olikin sitten verraittain länsimaista vaikkapa Hakubaan verrattuna. Puitteet kunnossa ja lunta tuppaa satelemaan enemmän kuin talonmies toivoisi. Tällä kertaa allekirjoittaneelle parhaan kokemuksen tarjosi kuitenkin aurinkoisen päivän jälkeinen karuselliajelu lohikäärmeen selässä ja pari peliä pachinkossa elikkäs peliluolassa. Ja ruoka tietenkin.

Paikallinen perheravintola. Sake on hiilien päällä lämpiämässä.
Rusutsun hotellin karuselli tarjosi ilmaiset kyydit.
Kiertoajelulla tuli vastaan jäätymätön järvi. Tämä ja toimiva tulivuori oli todisteena siitä, että alue on hyvin vulkaanista.
Usvaa iltasella.
Susulle luminen Kitty!
Lee laittoi Hokkaidon retkestä pari videota nettiin. Ensimmäinen on pitkälti puuteria ja toinen on sisältää liudan vyöryaitoja. Jotenka sieltä sitten tunnelmiin ja kotikatsomossakin pääsette kaivelemaan lunta paidan selkämyksestä ja kauluksesta.

Vielä loppuun muutama kuva Hakubasta reissua edeltäneen korkeapaineen ajalta. Nyt sataa vettä ja tänään oli vuorella vetistä ja raskasta lunta. Näyttäisi, että lämmin jakso kestää pari päivää ja varmaan sinä aikana tippuu lumet alas luonnollisesti seiniltä. Sen jälkeen katsotaan millaisia hiihtoa tämä maaliskuu tarjoaa. Vuosi sitten maaliskuu oli oikein hyvä.


Lumet rutullaan.
Lintupäähineet
Oikein valituissa skinnausasusteissa on kiva läpsytellä.
Hanskin monot painoivat aivan liikaa eikä apina päässyt puuhun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti