Blogin puolikas muuttaa

Uudet lumet maassa ja blogi muuttaa talvialustalle:
http://www.lumipallo.fi/mutkitellen/

Last Chu-hi

Tokio on iso ja kerroksellinen. Mietin välillä kuinka monta askelta oon kävellyt metrotunneleita ja kuinka monta maan päällä. Kuinka monta rappua tai liukuporrasta? Täällä on vähemmän anime-pukuisia teinejä kuin ajattelin ja paljon enemmän tummia pukuja kuin odotin. Aika harvalla on jalassaan farmarit. Voi olla kuuma matkustaa tummassa puvussa kesämetrossa ruuhka-aikaan. Ei käy kateeksi. On ollu viihtyisiä kaupunginosia ja kivoja kahviloita. Oon tuhlannut omaisuuden kakkuihin. Lisäksi on yllitsepursuvia yltäkylläisyyden kaupunginosia, joita en jää ikävöimään. Pari kivaa näyttelyä/ museota on ollu kans. 

Eilen löysin kivan ravintolan. Siellä oli jopa hyvää japanilaista viiniä Naganon alueelta. Japani ei oo tähän asti vakuuttanut viineillään, mutta tällä kertaa viininviljelijä oli onnistunut. Kokki pisti parhaat simpukat ja pois lähtiessä sain vielä lahjan henkilökunnalta. Super mahtavaa! 

Eviä

Stand-by lento Kagoshimasta tänne oli varsin hyvä ja halpa ratkaisu. Visit Japan -tarjous alle satasella! Ainut, että olin vailla majapaikkaa ja pikkuisen pihalla, kun pääsin Tokioon. Ylläri =) Mutta tulipa nukuttua kapseli-hotellissa. Oli oikein puinen kapseli ja sillä mainostettu paremmaksi kuin muovinen sisaruksensa. Tiedä häntä. Hyvin nukutti kuitenkin.

Kapsuli

Sake-tynnyreitä

Kagoshimassa sain apua ystävälliseltä ohikulkijalta, kun olin hukassa. Pienoisia kieliongelmia kunnes hoksattiin, että kaverin sateenvarjo oli juurikin ko. majatalon vierassontikka ja siitäpä sitten seuraamaan ja perille pääsin. Kumamotosta löysin ihanan majatalon, jonka isäntä paahtaa kahvipapuja ja pitää kahvilaa. Bebbun kuumien lähteiden rikin haju kulkee vieläkin mukanani. Odotan, että pääsen pesemään pyykit kuumalla vedellä. Tän reissun viimeinen Chu-hi on juotu. Sayonara!

The man called "shiny uncle" who loved children.

Ennustuksia parilla eurolla

Shimadzu-lasin kaiverrusta

Saaresta saareen

Heissulivei! Maaliskuun hiihdot eivät tarjonneet parasta keväistä Japania. Hokkaidon reissun jälkeen saatiin pitkälti viettää aikaa lodgella juoden kahvia ja suunnitellen mitä minäkin päivänä syödään.. Ja toivoen, että lämmin saderintama siirtyisi ja saataisiin lunta. Lämmintä oli sekä päivällä ja yöllä. Ei tarvinnut pitää kerosiinipuhisijaa (lämmitin) päällä moneen aikaan. Lodge tyhjeni radikaalisti helmikuun lopussa ja pääsin muuttamaan toiseen huoneeseen. Niin oli hiljaista ja tilavaa, että keittiössäkin mahtui liikkumaan turvallisesti.

Sade tuhoaja ja niin nättiä kun se oli.

Ruokakuvia yks ja kaks

Viimein sade muuttui lumeksi ja innoissaan sitä sitten mentiin koettamaan. Toki mäessä kävin välipäivinäkin, ainakin Bakeryssä syömässä suklaakroissantin. Aurinkoa ja isoja linjoja.. eieiei.. kaikki lumet on liukuvalla pinnalla. Sitäpä sitten hiihdeltiin rauhallisesti tuumaillen odotettuun dumppiin ja Cortinan-kauden päätökseen asti. Saatiinhan niitä silkinpehmeitä käännöksiä tähänkin kuuhun.

Puita kaadettiin niin että terassille paistaapi paremmin kaunis aurinko.

Reissuun! Hiihdoista viis ja kuus. Päätin hakea motivaatiota mahdollisiin kevätkarkeloihin Norjaan tahi ihanaan Suomen Lappiin ja hyppäsin kaverin kyytiin kohti Kyushua. Täällä sitä nyt ollaan keväässä. Kirsikkapuut eivät vielä kuki, mutta jospa ne ehtisivät näyttää kauneutensa vielä ennen kuin siirryn kotimaahan. Luumupuut sen sijaan ovat jo kukassa ja aurinko lämmittää keväisesti ainakin päiväsaikaan.

Käytiin luolassa seikkailee ja varpasillaan vedessä asteltiin.

Tähän laitetaan ne ennustukset jotka ei tyydytä ja sitten toivotaan parempia ennustuksia.

Tulivuori kauempaa. Kraaterin reunalle pääsin kans, mutta en ihan kurkistusetäisyydelle, kun tuuli väärään suuntaan. Rikkidioksidillehan siellä haisi ja henkeä ahdisti näinkin ollen.

Ruoka on hyvää! Kuuluisaa Ramenia eri aineksista riippuen kaupungista/ kylästä ja lehmän vatsanabea ja sitten vielä pallokalan evällä maustettua sakea. Lisäksi kakkuja, nam! Rankkaa tää majoitusten säätäminen. Unihiekkaa silmissä. Ainiin, huomasin että viisumi loppuu päivää ennen ku miulla on lento pois. Jännää.

Hokkaidon huvitukset

Tuijottelen takkatuleen. Ulkona sataa vettä ja sveitsiläinen illallinen on valmistumassa. Osalllistuin sen tekemiseen kuten jo lähes maisteritason saavuttaneen porkkananpilkkojan kuulukin eli pilkoin porkkanat ja tein salaatin. Salaattikastike on valmistettu Nickin salaisen reseptin mukaan raskaan valkosipuliseksi majoneesiksi, ripauksella w-kastiketta ja anjovisöljyä ja niin on maukkasta että vie kielen mennessään.

Olin 10 päivää Hokkaidolla ja päästiin maistamaan kuuluisaa Hokkaidon kevyttä pakkasputikkaa. Olihan maukasta, mmmh. Lähdettiin viiden hengen porukalla autoilemaan pari viikkoa sitten aamuvarhaisella niin etten ollut nukkunut silmäystäkään byebye-karaokebileiden jälkeen ja olinkin aika viihdytttävää matkaseuraa koko seuraavan vuorokauden. Nukuin lähinnä 19h lauttamatkan ja autoilut siihen päälle. Lautan onsenin kautta uudestisyntyminen ja kohti Furanon Prince-hotellia. Vieläkin uni maistui ja nukuin parhaassa sängyssä aikapäiviin. Ihankuin prinsessa. Peitto ei hiostanut eikä jouset tuntuneet patjan läpi. Tilaa oli pynsätä ympäriinsä ja aah kun tuli aamupalan aika. Aivan fiiliksissä tankkasin japsioutouksia ja herkkukroissantteja.

Sinkkutuoleja ja mukavia hiihtoja.

Tomamussa, allekirjoitettuaan rinneyhtiölle vapautuksen vahingon sattuessa, saa vapaalaskijan-liivin ja sit on pro ja saa hiihtää rinteiden ulkopuolella.

Komeet tornihotellit.

Lumivyöryaitoja hypellen. Ite jänistin, kun olin satavarma että lähtis hyppelyt jaloista ja tuhoutuisin tielle.

Tyhjää tälläkin parkkipaikalla. ps. sinne ei saa hiihtää peräkkäin.

Herkkusieni

Hyppelyt

Rentoutushuone. Sinne vaan tatamille pitkilleen ja pikku nokoset hiihtojen välissä.

Upeeta

Kierrettiin muutamia hiihtokeskuksia Hokkaidolla ja etsittiin uusia "salaisuuksia". Parhaat lumet saatiin neljäntenä laskupäivänä. Eipä ollut kilpailua niistä lumista. Hiihto oli mahtavaa ja ison hymyn sain jakaa kavereiden kanssa. Onhan potentiaalia näilläkin nyppylöillä ja ihana olisi tulla takaisin tammikuun lumiseen aikaan, silloin kun taivasta ei näy ja hiihtäjän suusta kuuluu jihaa jos ei ole suu täynnä lunta. Nisekossa olikin sitten verraittain länsimaista vaikkapa Hakubaan verrattuna. Puitteet kunnossa ja lunta tuppaa satelemaan enemmän kuin talonmies toivoisi. Tällä kertaa allekirjoittaneelle parhaan kokemuksen tarjosi kuitenkin aurinkoisen päivän jälkeinen karuselliajelu lohikäärmeen selässä ja pari peliä pachinkossa elikkäs peliluolassa. Ja ruoka tietenkin.

Paikallinen perheravintola. Sake on hiilien päällä lämpiämässä.

Rusutsun hotellin karuselli tarjosi ilmaiset kyydit.

Kiertoajelulla tuli vastaan jäätymätön järvi. Tämä ja toimiva tulivuori oli todisteena siitä, että alue on hyvin vulkaanista.

Usvaa iltasella.

Susulle luminen Kitty!

Lee laittoi Hokkaidon retkestä pari videota nettiin. Ensimmäinen on pitkälti puuteria ja toinen on sisältää liudan vyöryaitoja. Jotenka sieltä sitten tunnelmiin ja kotikatsomossakin pääsette kaivelemaan lunta paidan selkämyksestä ja kauluksesta.

Vielä loppuun muutama kuva Hakubasta reissua edeltäneen korkeapaineen ajalta. Nyt sataa vettä ja tänään oli vuorella vetistä ja raskasta lunta. Näyttäisi, että lämmin jakso kestää pari päivää ja varmaan sinä aikana tippuu lumet alas luonnollisesti seiniltä. Sen jälkeen katsotaan millaisia hiihtoa tämä maaliskuu tarjoaa. Vuosi sitten maaliskuu oli oikein hyvä.

Lumet rutullaan.

Lintupäähineet

Oikein valituissa skinnausasusteissa on kiva läpsytellä.

Hanskin monot painoivat aivan liikaa eikä apina päässyt puuhun.

Lattea ja säänvaihtelua

Helmikuu ja Japanin säähaasteet. Enää ei sadakaan lunta joka päivä vaan lämmöt nousee korkeuksiin ja kerran viikossa saadaan sadetta. Niin tuttua edellisiltä vuosilta. Tämä aiheuttaa muutoksia lumipatjaan ja nämä muutokset pitää ottaa huomioon vuorilla liikkuessamme. Viime viikolla saatiin kaikki iso herätys, kun ystävämme majoituksesta laittoivat suuren tuulenpakkaamaan lumipatjan liikkeelle Hapon pohjoispuolella. Kukaan ei jäänyt vyöryyn eikä loukkaantunut. Onneksemme! Nyt odotellaan rauhassa stabiilimpaa jaksoa ja juodaan lattea.

Lattea keli.

Patrick, Hiro ja Mi-chan

Patrick "dad" on hemmotellut meitä talviperheen lapsia ja kehittynyt melkoiseksi baristaksi. Minua harmittaa, ettei täällä ole kunnollista uunia, missä voisin paistaa kakun. Porkkanakakun tai suklaakakun tai muffinsseja tai marjapiirakan! Aah, mitä herkkuja nyt milloinkin tekee mieli.

Maanantaina käytiin Hanskin kanssa Naganossa retkellä. Zenkojii-temppelin sisällä oli kylmä ja taisin vilustua uudestaan. Mutta olipa kiva päivä ja visiitti. Shoppailut jäi vähälle, kun kaikki tuntuu niin kalliilta. Eilen vietettiin ystävänpäivää ja tehtiin ruotsalaissuomalaisporukalla lihapullia ja muusia. NamiiQ!

Zenkoji ja Hannele

Oon ollu mäessäkin toki. Eilen kroissantilla ja yks päivä bongaa aasikoiria ja samalla leikkimässä kissaa ja hiirtä skipatrollin kanssa. Huonostihan siinä kävi ja jäätiin kiinni. Hissilippu säilyi kuitenkin, mutta pidetään nyt taukoa eikä mennä metsiin minne ei saa mennä. Oli muuten kerran mieletön voittajaolo, kun oltiin Cortinan hissijonossa ekana ja ekassa tuolissa ja varmaan ekana myös onsenissa. Hehee. 

Ykkönen!