Minulle on usein käynyt niin, että hiihtoreissu on kaikin osin hiihtoreissu eikä juurikaan tule muuten tutustuttua paikkoihin kuin laskemisen kautta. Olin etukäteen suunnitellut viettäväni maaliskuussa ainakin pari viikkoa matkustellen Japanissa. Maanjäristys ja sen seuraamukset sotkivat suunnitelmia sen verran että jätin visiitin pohjoiseen ja Tokioon tekemättä. Ensi kerralla sitten. Toinen asia on sitten se, ettei hyviä lumia voi jättää laskematta ja säätiedotus lupasi dumppia vielä minun viimeiselle viikolle ja viikonlopulle. Viimeisenä hiihtopäivänä lunta oli polviin saakka ja faceshoteja sai vielä kotiinviemisiksi. Päivän päätteeksi pakkasin tavarat ja pistin ne kuriirin kyydissä lentokentälle ja lähdin itse yöbussilla Kiotoon.
Kiotossa oli jo keväistä ja aurinko lämmitti mukavasti. Toiveissa oli, että kirsikkapuut olisivat kukassa ja näkisin Sakuran (kirsikkapuiden kukinnan) kauneimmillaan. Olin kuitenkin hieman liian aikaisessa tai sitten kevät hieman myöhässä, mutta jokatapauksessa vain pieni osa puista oli kukassa ja kirsikkapuut vasta nupullaan. Kaunista oli silti. Ensimmäisen päivän jälkeen mietin, että kuinka jaksan koluta puistoja ja temppeleitä kolme päivää. Toisen päivän aamuna vuokrasin pyörän ja kiersin lisää temppeleitä ja niiden puistoja ja tiesin että jaksan hyvin vielä päivän lisää. Kiotossa riittää katseltavaa, joten annan kuvien puhua.
Kiotossa oli jo keväistä ja aurinko lämmitti mukavasti. Toiveissa oli, että kirsikkapuut olisivat kukassa ja näkisin Sakuran (kirsikkapuiden kukinnan) kauneimmillaan. Olin kuitenkin hieman liian aikaisessa tai sitten kevät hieman myöhässä, mutta jokatapauksessa vain pieni osa puista oli kukassa ja kirsikkapuut vasta nupullaan. Kaunista oli silti. Ensimmäisen päivän jälkeen mietin, että kuinka jaksan koluta puistoja ja temppeleitä kolme päivää. Toisen päivän aamuna vuokrasin pyörän ja kiersin lisää temppeleitä ja niiden puistoja ja tiesin että jaksan hyvin vielä päivän lisää. Kiotossa riittää katseltavaa, joten annan kuvien puhua.
