Hiihto jatkuu entisellään vaikka kuukausikin vaihtui. Etukäteen säätiedotukset näyttivät, että helmikuun alusta tulisi hieman kuivempi kuin tammikuusta, mutta kuinkas kävikään.. Lunta tulee hullunaan! Pari aurinkoista päivää väliin ja taas myrskyrintama saavuttaa Hakuban.
 |
| Puuteria kasvoille! |
Taivaan ollessa kirkas, tai lähes kirkas, ollaan päästy laskemaan isompia linjoja. Jokunen haikki elikkäs sukset vaellusasennossa tai reppuun kiinnitettynä ollaan vedetty ylemmäs lähes 3000 metriin. Siinä omaan tahtiin talsiessa tulee mietittyä jos jonkinlaisia asioita. Ajatukset liitävät välillä satelliittien korkeudella ja välillä maantasalla "Tekisipä joku miulle nakkisoppaa." "Onko tässä mitään järkeä?" "Voihan kukkanen kuinka kaunista!" "Kuinkahan kauan tuonne kävelee." "Millainenhan lie lumi?" "Mitähän ystäville kuuluu?" "Oispa semmoiset varpaat, joita ei ikinä kylmäis." Ja sit tietysti kaikkii muita juttuja mitä ei voi tänne kirjoittaa. Hengityksen muuttuessa puuskutukseksi pidän pienen tauon, hörppään vettä juomapussista ja ihmettelen vuorien kauneutta.
 |
| Kuvan vasemmassa laidassa Karamatsun kurut, joista laskettiin kaikkein vasemmalla ollein sen jälkeen kun nähtiin kavereiden kärsivän huonosta lumesta tavoitteena olleessa keskimmäisessä kurussa. |
 |
| Retkikunta |
 |
| Kurun yläosa |
 |
| Alaosan baanaa |
 |
| Jätkien venailua |
Viime viikolla osallistuin kahden päivän lumiturvallisuuskurssille. Päivitettiin ensin tietoja ja taitoja sisätiloissa ja seuraava päivä vietettiin vuorilla käytännön harjoitteissa. Tutkailtiin erilaisia maastoja, opeteltiin turvallista liikkumista ja harjoiteltiin lumivyöryyn hautautuneen etsintää erilaisten esimerkki tapausten avulla. Lapion päivän aikana useamman kuutiollisen lunta ja toivon todellakin etten koskaan joudu tosipaikan eteen. Suosittelen kaikille tietojen ja taitojen kertaamista väliajoin. Siinä pukkasi meidän neljän hengen laskuporukalle hikeä otsalle, kun kuviteltu 4-luokan lumivyöry vei yhden ryhmän jäsenen eikä löydetty piipparin singnaalia ennen kuin alue oli haravoitu ylhäältä alas ja alhaalta ylös ja takaisin alas. Kaikin puolin antoisa kurssi!
 |
| Sondaamisen ja lapioinnin harjoittelua |
Lumiapinoita! Niitäpä piti lähteä katsomaan jo kaksi vuotta sitten, mutta nyt vasta pääsin niiden luo. Lumiapinat eli Japanin makakit ovat oppineet käyttämään hyödykseen tuliperäisten alueiden kuumialähteitä. Naganon lähellä sijaitsevan Jigokudanin kuumat lähteet ovat kuuluja siitä että ryhmä apinoita kylpee niissä talvikuukausina. Aivan ihastuneena niitä tuijottelin ja kuvasin muiden turistien tavoin.
 |
| Makaki menee piiloon turistia |
Täällä on kivaa ja oon hyvillä mielin! Lopuksi sekalainen kokoelma muita kuvia.
 |
| Porkkanaa hiihtämässä nenäks |
 |
| Kaksoset ja lastenhoitaja |
 |
| Lumilippa. Haettiin jo eväät kaupasta, mut sit tuli kiire kylpemään ja tipahtaminen näkemättä |
 |
| Tyttöjen puskutraktori. Tuonks tän? Käyks Santulle? |
 |
| Lähihamppari |
