torstai 12. toukokuuta 2011

Viimeiset hiihdot

Otin lempeän laskun kevääseen ja jatkoin kotimaan kierroksen jälkeen huhtikuun alussa kohti pohjoista Ruotsia ja Norjaa. Siellä vuoret nousevat merenpinnan tasolta tuhanteen metriin ja keräävät lumisateita pitkälle toukokuuhun. Kevään valoisat illat antavat vapauksia viivytellä aamuteen kanssa vaikka puolille päivin. Maisema jatkuu kauniita kaukaisuuteen, en varmasti lakkaa ihastelemasta vuorten ja vuonojen sopusointua oli talvi tai kesä.


Eläimistä pisteitä! Poro!


Sillä, että vuoret nousevat korkeuksiin ja keräävät sateita on puolensa, ja huonompi niistä on se että säätä on vaikea ennustaa. Tällä kertaa kelit vaihtelivat päivittäin ja viikkoon saatiin yksi pilvetön aurinkoinen päivä. Muutoin tuuli, satoi vettä tai luntaräntää tai oli muuten vain pilvistä ja huono näkyväisyys. Noh, täytyy myöntää että oli siellä puolipilvisiäkin päiviä. :) Mutta välillä huomasin ettei vaan kiinnostanut mennä taistelemaan luonnonvoimia vastaan. Eikä siinä ole mieltäkään, läpensä lämmennyt ja märkä lumi ei ole kovin stabiilia vuorten seinämillä eikä se luistakaan mihinkään. Pilvisessä ja/tai sateisessa säässä taas kontrasti katoaa helposti ja kohta huomaatkin olevasi paikassa nimeltä hukka.



Tässä kohdin me käännyimme alas ja lumi oli tahmeaa "Stop-snow" sanoisi japanilainen. Muu jengi kääntyi takaisin vasta, kun tuuli yltyi puuskissa niin että oli parempi olla nelinkontin.

Kauden monet hyvät laskut huomasi motivaatiossa, jota ei juuri riittänyt huonon kelin hiihtoihin. Niinpä nautin maisemista, eväistä ja retkeilystä muuten. Minulle uusi paikka oli tuo Tamokdalenin alue ja siellä riittää temmellettävää tuleville vuosille. Suomen puolelle lähdettiin sen jälkeen kun sääennusteessa näkyi lämpöasteita ja vesipisaroita pitkälle eteenpäin. Vuorilla on aina kivaa ja niin oli nytkin. Reissukrapula siirtyi reilusti eteenpäin ja kylläisenä voin laittaa sukset narikkaan ja siirtyä kevään kautta kesään ja uusiin aktiviteetteihin. Tää reissu oli nyt tässä. Nyt mietin mitä sitten tekisin..


Eväät, ah!

Tamokin tunnetuin eli Mustikkamäki

Hyvin palvellut suksipari. Ensi talvena dynafit ja rando kulkee. Heippa!