Last Chu-hi

Tokio on iso ja kerroksellinen. Mietin välillä kuinka monta askelta oon kävellyt metrotunneleita ja kuinka monta maan päällä. Kuinka monta rappua tai liukuporrasta? Täällä on vähemmän anime-pukuisia teinejä kuin ajattelin ja paljon enemmän tummia pukuja kuin odotin. Aika harvalla on jalassaan farmarit. Voi olla kuuma matkustaa tummassa puvussa kesämetrossa ruuhka-aikaan. Ei käy kateeksi. On ollu viihtyisiä kaupunginosia ja kivoja kahviloita. Oon tuhlannut omaisuuden kakkuihin. Lisäksi on yllitsepursuvia yltäkylläisyyden kaupunginosia, joita en jää ikävöimään. Pari kivaa näyttelyä/ museota on ollu kans. 

Eilen löysin kivan ravintolan. Siellä oli jopa hyvää japanilaista viiniä Naganon alueelta. Japani ei oo tähän asti vakuuttanut viineillään, mutta tällä kertaa viininviljelijä oli onnistunut. Kokki pisti parhaat simpukat ja pois lähtiessä sain vielä lahjan henkilökunnalta. Super mahtavaa! 

Eviä

Stand-by lento Kagoshimasta tänne oli varsin hyvä ja halpa ratkaisu. Visit Japan -tarjous alle satasella! Ainut, että olin vailla majapaikkaa ja pikkuisen pihalla, kun pääsin Tokioon. Ylläri =) Mutta tulipa nukuttua kapseli-hotellissa. Oli oikein puinen kapseli ja sillä mainostettu paremmaksi kuin muovinen sisaruksensa. Tiedä häntä. Hyvin nukutti kuitenkin.

Kapsuli

Sake-tynnyreitä

Kagoshimassa sain apua ystävälliseltä ohikulkijalta, kun olin hukassa. Pienoisia kieliongelmia kunnes hoksattiin, että kaverin sateenvarjo oli juurikin ko. majatalon vierassontikka ja siitäpä sitten seuraamaan ja perille pääsin. Kumamotosta löysin ihanan majatalon, jonka isäntä paahtaa kahvipapuja ja pitää kahvilaa. Bebbun kuumien lähteiden rikin haju kulkee vieläkin mukanani. Odotan, että pääsen pesemään pyykit kuumalla vedellä. Tän reissun viimeinen Chu-hi on juotu. Sayonara!

The man called "shiny uncle" who loved children.

Ennustuksia parilla eurolla

Shimadzu-lasin kaiverrusta