Hokitika - vihreän kiven ja mustan hiekan kylä. Tarkoituksena meillä oli kaivertaa jadea. Ensin tutustuttiin jade tarjontaan kulttuurimielessa ja seuraavana päivänä oltiin melkein kun vanhoja tekijöitä studiolla. Kaikki lähti mallin suunnittelusta ja kiven valinnasta. Sitten vain sorvin ääreen, tulosta syntyi ja molemmat taiteilijoista oli tyytyväisiä tuotokseensa. Yövyttiin Drifting Sands hostellissa ja se tuntui kun kodilta, siellä oli rauhallista ja veikeä Henry, borderterrieri sekoitus.
Jaden lisäksi Hokitikalla oli meille tarjottavana Hokitika Gorge, turkoosina virtaava joki. Mieletön vesi hurmasi vaikka ilta olikin sateinen. Treble Conen ski patrolli vinkkasi myös pannukakkukivistä, joita kannattaisi käydä katsomassa. Ne sijaitsivat noin tunnin matkan päässä Hokitikasta pohjoiseen. Kivet ovat muodostuneet kalkkikiven ja mmudan kerrostumista. Meri nuolee kiviä pitkin päivää ja kerran päivässä on mahdollisuus nähdä kuinka vesi syöksyy kallion välistä taivaisiin (blow whole). Olimme onnekkaita kun näimme tämän kahdesti, ensimmäisellä kerralla omalla reissullamme sateen pieksemänä päivänä ja uudestaan kun paikallinen bussiyhtiö reittiliikenteen varrella piti puolen tunnin pysäyksen Punakaikin kohdalla jossa Pancakerocksit sijaitsevat. Silloin saimme nauttia pitkästä aikaa auringosta ja lintuhavainnosta: weka.
Pientä askarrusta meille koitui kun matkaa piti jatkaa, mutta matti tuli kyläilemään kukkaroon ja automaatista eikä pankista tai mistään muualtakaan saatu käteistä bussia varten. Hosti oli kuitenkin niin mahtava, että luotti suomalaistyttöihin ja antoi meille pussin käteistä varten, jonka voisimme toimittaa pankkiin, sitten kun kahisevaa saisimme. Päästyämme Nelsoniin, olimme edelleen automaattien epäsuosiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti