Hiihtoa ja herkkuja

Huh, pitkästä matkasta huolimatta perille saapuminen oli hassua. Hymyä oli vaikea pidätellä. Aurinko paistoi, mieli oli väsymyksestä ja helpotuksesta kovinkin valoisa. Tiesimme tulleemme talveen, mutta lämpö soti sitä vastaa. Totuus alkoi pikkuhiljaa valjeta, aina ei taivas ollutkaan sininen ja näkyvyys kristallin kirkas. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta vasta kolmas kerta totuuden sanoi ja istuimme vihdoin skibussissa. Havainnot (jotka eivät tule jäämään tähän): lampaita, lehmiä, hevosia, sikoja, peuroja, lammaskoirat työssä ja haukka. Viimeiset 15 km oli pelkkää nousua kapeaa hiekkatietä pitkin, olimme tyytyväisiä, ettei meidän tarvinnut olla ratissa. Ylhäällä Mt Hutilla oli sinkkiä ja sadetta, lumen ja rännän eri olomuotoja. Hiihto maistui, kausi avattu!

Mt Hutt

Sitten niihin herkkuihin, Christchurchin tarjonta ei enää riittänyt meille vaan lähdimme kukkulan toiselle puolelle Lyttelttoniin päiväkahville. Niin ihana paikka se kahvila, hiutalearvostelulla 4+(plussa on melkein kokonainen hiutale). Sydäncappuccinot ja kaikki, muffinssi superkuohkea ja brownies vadelmien ja vadelmavaahdon kera. Retroa, levysoitin ja kaasulämmitin.

Kuuleman perusteella Uuden-Seelannin julkinen liikenneverkosto on surkea, eikä täällä pärjäisi ilman omaa autoa tai vuokra-autoa. Olemme painineet asian kanssa, haluaisimme pärjätä ilman autoa. Tähän mennessä olemme olleet tyytyväisiä paikallisliikenteeseen. Torstaina hyppäsimme bussiin numero 3 ja päädyimme lähiöön rannalla. Herttainen paikka päiväkahville, valitettavasti rantaterassi ei ollut auki näin talvikautena. Rannalla oli melko paljon ihmisiä ulkoilemassa ja melkein jokaisella oli koira mukana. Meiän ehdoton suosikki oli jack russelin terrieri Murphy, vallaton kaveri löysi hyviä aarteita rannalta.

Sumner - elämää rannalla.