Hauskaa joulunaikaa!

Iloisena olen seurannut viime päivien lumisateita sekä Alpeille että Japaniin. Suomessahan tästä ilosta ei ole saatu nauttia juurikaan Suomi-neidon vyötärön alapuolella. Pulkka onneksi kulkee jäisellä ruohikollakin. :) Kausi on kuitenkin avattu jo marraskuussa. Laskukausi siis. Käytiin pienellä, mutta sitäkin asiantuntevalla porukalla Itävallan Kaprunissa leirillä. Lumileiri oli hiihtokoulun järjestämä, missä loppujen lopuksi hiihtokouluamme edustin minä. Yhdessä minä, yhdistyksen ylin johto, kutsuvieras twintip-kouluttaja ja pari hiihtokonkaria Kolilta, pidettiin Suomen mainetta yllä ja luotiin suhteita. Suhteita sellaiseen hiihtokansaan kuin unkarilaisiin. Leiri oli yhteisleiri unkarilaisten hiihdonopettajien kanssa, joita olikin sitten se 160 henkilöä.. Siinä pari päivää hiihdeltiin omia polkuja omalla porukalla ja kiva oli suhailla. Lumitilanne ei ollut järin runsas, mutta keli oli aivan ihana. Aurinko paistoi ja yöpakkanen piti rinteet kunnossa. 

Ekaa kertaa otin Alpeille mukaan muuta kuin leveetä ja lihavaa, suksea siis. Unkarilaisten koulutukseen osallistuin kahden oman laskupäivän jälkeen. Oma 155cm puikkari osoittautuikin vallan ihanaksi unkarilaisten aurausopissa. Auraa hiottiin ensin tunti sitten toinen, kolmas ja neljäs ja jatkettiin siitä sitten seuraavana päivänä. Hurjan teknisesti senkin opettamisen voi tehdä. Kulmaa on jos jonkinlaista - iloa ei minkäänlaista.. Näin sitä sitten asiakas voi ihailla opettajan täydellistä nilkkaa ja polvikulmia ja tehdä saman perässä. Huhu! Hermohan siinä lopulta meni ja lähdin nauttimaan terassin lämmöstä. Twintip-kouluttaja veti friistailin elikkäs vapaantyylin parkkilaskun alkeet -koulutuksen hienosti ja unkarilaistenkin hiihto oli iloista sen hetken kun noustiin nappihissillä ylös ja tunnusteltiin suksen- ja/tai mononpohjilla pressiä alaspäin tullessa. Vikana päivänä saatiin hieman lumiturvallisuuskoulutusta ja hyvää teki verestellä taitoja ja sondailla erilaisia kohteita lumen alta. Sitä tosin pitää jatkaa heti pikimmiten ja vetää reenit laskukavereiden kanssa kunhan päästään kokoon.

Aurausoppia

Kaprunista siirryin Innsbruckiin kavereita moikkaamaan. Olin varautunut hiihtelemään Itävallassa enemmänkin, mutta pitkälle jatkunut lämpöinen syksy muutti suunnitelmia. Kiipeily kiinnosti enemmän ja sitähän sitten sainkin harrastaa useammassa eri kohteessa. Kiitos kamuille! Oli ihanaa! Pari sporttikalliota ja yhtenä päivänä useamman köydenpituuden reitti heti kaupungin kulmalla. Paluumatkalla gemssit kirmailivat kalliolla ja saatiin ihailla niiden taidokasta liikkumista illan hämärtyessä ja omien jalkojen etsiessä sijaa irtokivien välistä. Paluumatkalla pistäydyin Saksassa ja kiipesin maailman korkeimman kirkon torniin ja söin döner kebabin.

Korkeammalle ei päässyt, kun oli sumu yöllä jäätänyt rappuset.

Par'aikaa tankkaan suklaatia ja kinkkua kotosalla. Ensi viikolla hiihdän putikkaa Hakubassa. Varasin kimppataksin kentältä Hakubaan ja ekaa kertaa minua ollaan lentokentällä oikein nimikyltin kaa vastassa. Kumarrellaan tietty molemmin puolin ja tervehditään monesti. Odotan kovasti! Sielläpä sitten hiihdellään koko talvi tutuissa maisemissa ja päivittelen kuulumisia minkä ehdin. Elikkäs lumista talvea! Mata ne!