Hellou, oon Cairnsissa, Australian itärannikon pohjoisosassa, kuumassa ja kosteassa matkailukaupungissa. On rantabulevardia, ravintoloita, kahviloita, tuliaskauppoja, rentoa hengailua ja iso valliriutta. Iso valliriutta koralleineen ja kaloineen on ehdottomasti alueen suurin houkutin. Sitäpä tänne tulin itsekin ihastelemaan ja etsimään Nemoa. Tine on jo kotosuomessa ja mie jatkan retkeilyä pää alassuin. Oonkin kerennyt ihmettelemään eloa siellä sun täällä, lähinnä Korallimeren läheisyydessä, mutta tänään ja huomenna oon viidakkovekara.
Tulin eilen mereltä ja tänään aattelin rentoilla. Ei se ihan onnistunut, mutta ei päivä sentään suorittamiselta tuntunut. Aamun haahuilin kaupungilla, kävin nuorten taiteilijoiden näyttelyssä, söin muffinssin, join limonaadia ja katselin ihmisiä. Päivä ei tuntunut kuluvan ja kellon ollessa vasta 11 hyppäsin bussiin kohti vuoria. Matkakohteena oli Kuranda, pieni vuoristokylä sademetsän keskellä. Nukuin tietysti menomatkan ja silmät unisena astuin perhospuutarhan ovista sisään. Siellä oli kuumaa ja kosteaa ja paljon värikkäitä perhosia. Perhoslaboratoriossa kasvatettiin munia, toukkia ja koteloita ja perhosiakin siiheksi kunnes niiden siivet ovat tarpeeksi vahvat kohtaamaan muiden perhosten siiveniskut. Perhosnaaraan parittelevat vain kerran elämänsä aikana, joten uudet naaraat ovat haluttua seuraa puutarhassa.
Lintupuistoon en mennyt, kun pelkään niiden hyökkäyksiä. Loppupäivän hengailin Kurandassa, join hedelmänektariinia ja tulin takaisin Cairnsiin niinkin talvisella kulkupelillä kuin kondoolilla. Sademetsän ylle on rakennettu 7,5km pitkä kaapelirata ja sieltä voi sitten bongailla viidakon elämää. Cairnsissa istuin loppupäivän kahvilla, ripottelin sokeria maitovaahtoon ja katselin ihmisiä. Oikein mukava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti